Ensimmäinen porsaanreikä

Olin ennen vuodenvaihetta viime hetken ostoksilla ja näin H&M:llä turkoosin vaarinpaidan, mutta siellä ei ollut minun kokoani siitä. Niinpä tilasin sen. Tilasin viime vuoden puolella, mutta paita tai oikestaan paidat (tilasin samaan konkurssiin myös toisen paidan) tulivat tämän vuoden puolella kuten myös lasku. Eli heti alkuun ensimmäinen stiplu. En ota tätä kuitenkaan kovin raskaasti. Oma tupa, oma lupa. Tai oikeastaan oma testi, oma lupa. Paidat ovat myös puuvillaa, eivätkä edes sitä luomua. No. Miun tarkoitus on tarkkailla omaa kuluttamistani, yrittää vähentää ostoksiani tai muokata kuluttamistani kohti ekologisempaa ja eettisempää. Matka jatkuu.

Mitä puuvillassa on vikana?

Alla pari löytämääni linkkiä sivuille, joilla puhutaan puuvillan tuotannon ongelmista:

 http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/tekstiilit/puuvilla/

http://www.kuluttaja.fi/Page/c8fd0530-a063-4d93-b7ec-10d633d6576a.aspx


Ja tässä yksi, jossa puhutaan kaikenlaisten lankojen tuotannon eettisyydestä ja ekologisuudesta:

 http://www.ullaneule.net/0306/artikkelit_eettinen_langanpaa.html

No pakkohan meidän ihmisten on vaatteita käyttää. Nudistiksi on vaikea ryhtyä tällaisessa maailmassa. Ja vähän viileäkin saattaisi näin Suomen oloissa tulla. Näyttäisi siltä tämän pikaisen tutkimuksen perusteella, että meidän tulisi suosia kasvikuiduista ja suomalaisten lampaiden villasta tehtyjä vaatteita ja tekstiileitä. Ja toki luomu puuvilla on ainakin parempi vaihtoehto kuin perinteisesti tuotettu puuvilla. Yritän siis tämän vuoden jälkeen kiinnittää ennemmän huomiota siihen, mistä langasta vaatteeni on kudottu.

Ensimmäinen päivä

Minä en oikeastaan osta paljon vaatteita. Pidän itseäni melko järkevänä ja tavallisena kuluttajana, ostan vain sellaisia vaatteita, joita pidän enkä käytä rahaa vaatteisiin normaalioloissakaan kuin arvioilta 50-100 euroa kuukaudessa.

Miksi sitten vuosi ilman vaatteita?

Päätökseni on isolta osalta periaatteellinen. En usko pelastavani maailmaa näin, mutta ainakin pystyn omalta osaltani pienentämään hiilijalanjälkeäni. Minua ahdistaa kaupoissa ja kirpputoreilla se vaatemäärä, joka niissä on tarjolla. Koko ajan tuotetaan lisää ja jossakinhan se puuvilla, josta niin monet vaatteet tehdään, on kasvatettava. Kuinka iso osa maailman peltopinta-alasta käytetään puuvillan kasvattamiseen? Ja kuinka paljon juomakelpoista vettä siihen käytetään. Tiedän, että vastaukset ovat yhden googlettamisen päässä, mutta en tiedä, olenko valmis vielä ottamaan tietoa vastaan. Tämän vuoden kuluessa sekin varmaan tulee selvitettyä.

Toinen syyni on tarpeeni hamstrata kaikkea. Minulla on tarve säilöä kaikki, ne pieneksi käyneet ja rikkikuluneet vaatteet. Kaikilla vaatteilla on minulle tavallaan tunnearvoa. Ja jos en heitä mitään pois, minä en voi ostaa lisää vaatteita. Joitain vaatteita olen toki antanut eteenpäin ja myynyt ja sehän on järkevää. Mutta sitten on oikeasti sellaisia vaatteita, joita en kehtaa edes ajatella antavani kaikkein suurimmassa hädässä oleville ihmisille ja silti minun pitää säästää ne. Ehkä syy ja ratkaisu tähänkin selviää tämän vuoden aikana.