Minä en oikeastaan osta paljon vaatteita. Pidän itseäni melko järkevänä ja tavallisena kuluttajana, ostan vain sellaisia vaatteita, joita pidän enkä käytä rahaa vaatteisiin normaalioloissakaan kuin arvioilta 50-100 euroa kuukaudessa.
Miksi sitten vuosi ilman vaatteita?
Päätökseni on isolta osalta periaatteellinen. En usko pelastavani maailmaa näin, mutta ainakin pystyn omalta osaltani pienentämään hiilijalanjälkeäni. Minua ahdistaa kaupoissa ja kirpputoreilla se vaatemäärä, joka niissä on tarjolla. Koko ajan tuotetaan lisää ja jossakinhan se puuvilla, josta niin monet vaatteet tehdään, on kasvatettava. Kuinka iso osa maailman peltopinta-alasta käytetään puuvillan kasvattamiseen? Ja kuinka paljon juomakelpoista vettä siihen käytetään. Tiedän, että vastaukset ovat yhden googlettamisen päässä, mutta en tiedä, olenko valmis vielä ottamaan tietoa vastaan. Tämän vuoden kuluessa sekin varmaan tulee selvitettyä.
Toinen syyni on tarpeeni hamstrata kaikkea. Minulla on tarve säilöä kaikki, ne pieneksi käyneet ja rikkikuluneet vaatteet. Kaikilla vaatteilla on minulle tavallaan tunnearvoa. Ja jos en heitä mitään pois, minä en voi ostaa lisää vaatteita. Joitain vaatteita olen toki antanut eteenpäin ja myynyt ja sehän on järkevää. Mutta sitten on oikeasti sellaisia vaatteita, joita en kehtaa edes ajatella antavani kaikkein suurimmassa hädässä oleville ihmisille ja silti minun pitää säästää ne. Ehkä syy ja ratkaisu tähänkin selviää tämän vuoden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti