maanantai 5. elokuuta 2013

Hairahdus.

Sen siitä saa. Ostin siis ne tuulihousut, sen jo tunnustinkin. Sateista syksyä odotellessa ja erityisesti koirien kanssa ulkoilua ajatellen ne oli pakko ostaa. Yhdestä fiksusta hairahduksesta seurasi sitten toinen. Se ei ole ihan niin pakollinen, mutta tulee kyllä tarpeeseen. Ostin nimittäin itselleni hupparin. Ja se on ihanan kirkkaan värinen (sininen-fuksia) ja ihanan pehmeä. Joogaan tunsin sellaisen tarvitsevani, kun edellisestä oli vetoketjun syönyt rikki eräs K. pienenä.

No, lupasin itselleni heittää nyt sitten pari sellaista hupparia tai collegepaitaa pois tai UFF:in konttiin, joita en ole käyttänyt.

Muuten vaatteiden ostamattomuus ei kyllä ole ollut vaikeata. Aika hyvin olen mielestäni pärjännyt, vaikka nämä pari hairahdusta nyt tulikin. Kaikki kesän alennusmyynnitkin meni ohi tosi kivuttomasti. :)


keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Taas housuja

Selkeästi housut kuluu enemmän kuin muut vaatteet ja niitä on suhteessa vähemmän, kun vaikka paitoja ja takkeja.

Korjasin siis haaremifarkut, ne on kyllä taas vähän rikki, mutta ehkä niitä vielä jonkun aikaa voi käyttää. Sit mun lempparifarkut pääsi sellaiselle käsityöpajalle korjattavaksi ja niissä on nyt tosi hienot paikat: toisessa koiria ja toinen on perhonen. Lisäksi oon korjannut kaksista housuista, yksistä shortseista ja yhdestä villatakista pienemmät reiät silitettävillä paikoilla.Niistä tuli siistit ja käyttöikä piteni. Gollegehousuihin silitin taskuun, johon koira söi namien toivossa reiän, hienon Angry Birds possun.

Pieni takaisku oli se, että jouduin tänään ostamaan ulkoiluhousut, kun multa meni keväällä pienen ajan sisällä kahdet mustat ulkoiluhousut rikki. Nyt ollaan kovaa vauhtia menossa syksiä kohti ja miä en kyllä tuu toimeen ilman sellaisia. Muuten en ole ostellut sukkien ja alusvaatteiden lisäksi vaatteita. Hyvä minä! Sen tässä kyllä oppii, että ihan liian usein sitä tulee normaalisti ostettua vaatteita, joita ei oikeasti edes tarvitsisi.

Kuvat vaikka noista paikoista olis kivoja, mutta ehkä miä joskus jaksan niitäkin laitella. :)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

5 kk täynnä

Nyt olen ollut viisi kuukautta ostamatta vaatteita. Tämä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan hankalaa, ongelmia tulee silloin, jos joku vaate menee rikki. Muuten en ole oikeastaan enää edes ajatellut asiaa. Ennen näitä helteitä minulla oli housuongelma, koska yhet lempifarkkuni ovat menneet rikki ja en ole ehtinyt niitä korjaamaan. Nyt ne pitäisi paikata, niin voin käyttää niitä viileämmillä ilmoilla. Toivottavasti tarvitsen niitä kuitenkin seuraavan kerran vasta syksyllä. Haaremifarkut korjasin, niitä pystyy käyttämään nyt jonkinaikaa, ennen kun ne pettää korjatun kohdan vierestä.

Tai on minulla yksi vaate, jonka haluaisin ostaa. Minulla ei ole kivaa hupparia, sellaista pitkää. Tarvitsisin sellaisen joogaan. Tai oikeasti en tarvitsisi, mutta haluaisin. Normaalisti olisin jo ostanut sen, nyt yritän päästä ensi vuoden puolelle. Toinen juttu onkin sitten mun ratsastushousut, jotka ovat myös rikki. Ne voi ehkä vielä korjata, mutta miun on ehkä pakko ostaa uudet ennen syyskauden alkua. Katsotaan.

Tämä blogi on vähän myös tällainen anti-blogi; jos mitään ei tapahdu, mistä tehdä päivityksiä? Katsotaan, kuinka monta teen vielä tämän vuoden aikana. :)


maanantai 4. helmikuuta 2013

Housuja

Kolme projektin kannalta merkittävää housuihin  liittyvää tapahtumaa:

1. Heitin vanhat lemppari pitkät kalsarit roskiin. Ne oli ihan puhki pidetyt. Miä en pelasta maailmaa harsimalla niitä kokoon, kun ne ratkee kuitenkin vierestä. Olen niin ylpeä päätöksestäni.

2. Miun ostamat joogahousut oli epäkäytännölliset, kun lahkeet meni jalan alle. Joogaa nyt siinä sitten. Äiti kävi kylässä ja ompeli niiden lahkeensuihin kuminauhat. Ei muuten valu enää. Lisäksi niitä kavennettiin vatsan kohdalta. Miä kun en oo ihan standardi kokoinen. Reidet ja takapuoli on kokoa isommat kun vyötärö. Onneksi vaatteita voi tuunata.

3. Huomasin, että  miun rakastamat haaremifarkut on ratkennut haaroista. Ajattelin ääneen:" Miun pitää ostaa uudet tällaiset." Ja sit tajusin, etten voi ostaa niitä nyt. Joten ne pitää jotenkin paikata, että ne kestää ainakin vuoden vielä.

Muuten ensimmäinen kuukausi tätä projektia sujui oikein kivuttomasti. Miulla ei ole mitään ongelmia olla ostamatta vaatteita, jos vaan muistan sen. Muutaman kerran olen nähnyt jonkun kivan vaatteen, mutta oikeestaan on ollut kivaa, kun ei ole tarvinnut edes harkita ostavansa niitä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ensimmäinen porsaanreikä

Olin ennen vuodenvaihetta viime hetken ostoksilla ja näin H&M:llä turkoosin vaarinpaidan, mutta siellä ei ollut minun kokoani siitä. Niinpä tilasin sen. Tilasin viime vuoden puolella, mutta paita tai oikestaan paidat (tilasin samaan konkurssiin myös toisen paidan) tulivat tämän vuoden puolella kuten myös lasku. Eli heti alkuun ensimmäinen stiplu. En ota tätä kuitenkaan kovin raskaasti. Oma tupa, oma lupa. Tai oikeastaan oma testi, oma lupa. Paidat ovat myös puuvillaa, eivätkä edes sitä luomua. No. Miun tarkoitus on tarkkailla omaa kuluttamistani, yrittää vähentää ostoksiani tai muokata kuluttamistani kohti ekologisempaa ja eettisempää. Matka jatkuu.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Mitä puuvillassa on vikana?

Alla pari löytämääni linkkiä sivuille, joilla puhutaan puuvillan tuotannon ongelmista:

 http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/tekstiilit/puuvilla/

http://www.kuluttaja.fi/Page/c8fd0530-a063-4d93-b7ec-10d633d6576a.aspx


Ja tässä yksi, jossa puhutaan kaikenlaisten lankojen tuotannon eettisyydestä ja ekologisuudesta:

 http://www.ullaneule.net/0306/artikkelit_eettinen_langanpaa.html

No pakkohan meidän ihmisten on vaatteita käyttää. Nudistiksi on vaikea ryhtyä tällaisessa maailmassa. Ja vähän viileäkin saattaisi näin Suomen oloissa tulla. Näyttäisi siltä tämän pikaisen tutkimuksen perusteella, että meidän tulisi suosia kasvikuiduista ja suomalaisten lampaiden villasta tehtyjä vaatteita ja tekstiileitä. Ja toki luomu puuvilla on ainakin parempi vaihtoehto kuin perinteisesti tuotettu puuvilla. Yritän siis tämän vuoden jälkeen kiinnittää ennemmän huomiota siihen, mistä langasta vaatteeni on kudottu.




tiistai 1. tammikuuta 2013

Ensimmäinen päivä

Minä en oikeastaan osta paljon vaatteita. Pidän itseäni melko järkevänä ja tavallisena kuluttajana, ostan vain sellaisia vaatteita, joita pidän enkä käytä rahaa vaatteisiin normaalioloissakaan kuin arvioilta 50-100 euroa kuukaudessa.

Miksi sitten vuosi ilman vaatteita?

Päätökseni on isolta osalta periaatteellinen. En usko pelastavani maailmaa näin, mutta ainakin pystyn omalta osaltani pienentämään hiilijalanjälkeäni. Minua ahdistaa kaupoissa ja kirpputoreilla se vaatemäärä, joka niissä on tarjolla. Koko ajan tuotetaan lisää ja jossakinhan se puuvilla, josta niin monet vaatteet tehdään, on kasvatettava. Kuinka iso osa maailman peltopinta-alasta käytetään puuvillan kasvattamiseen? Ja kuinka paljon juomakelpoista vettä siihen käytetään. Tiedän, että vastaukset ovat yhden googlettamisen päässä, mutta en tiedä, olenko valmis vielä ottamaan tietoa vastaan. Tämän vuoden kuluessa sekin varmaan tulee selvitettyä.

Toinen syyni on tarpeeni hamstrata kaikkea. Minulla on tarve säilöä kaikki, ne pieneksi käyneet ja rikkikuluneet vaatteet. Kaikilla vaatteilla on minulle tavallaan tunnearvoa. Ja jos en heitä mitään pois, minä en voi ostaa lisää vaatteita. Joitain vaatteita olen toki antanut eteenpäin ja myynyt ja sehän on järkevää. Mutta sitten on oikeasti sellaisia vaatteita, joita en kehtaa edes ajatella antavani kaikkein suurimmassa hädässä oleville ihmisille ja silti minun pitää säästää ne. Ehkä syy ja ratkaisu tähänkin selviää tämän vuoden aikana.